Eipä tullut ratsastusreissusta mitään. Kuljetusneuvoa sinne ei lopulta ollut, kun busseja ei kulkenutkaan eikä autoa raaskinut vuokrata. Hieman aiemminkin olisi voinut alkaa suunnittelemaan... No sää oli tuulinen ja aika vilakka, että ihan paras ratsastusreissu ei olisi ollut kuitenkaan. Aika tuli sitten käytettyä sängyllä kurssikirjojen ja muisiinpanojen keskellä, ihan hyvä niin.
Perjantai-iltana hajotimme yhteistyössä vietnamilaisten kanssa jääkaapin. Tarkoitus oli siis vain siivota se ja sulattaa vastusten ympärille kertynyt noin 15 cm jääkerros, että sinne mahtuisikin jotain, mutta lopulta se ei jäähdy enää ollenkaan. Että nyt ei ole jääkaappia. Huomenna pitäis jonkun kai käydä sitä katsomassa, mutta saas nähdä miten kauan menee ennen kuin saadaan uusi tilalle. Onneksi yksi kaveri tästä käytävältä ystävällisesti lahjoitti tilaa omalta hyllyltään, että saan edes pahiten pilaantuvat elintarvikkeet kylmään.
Illalla käytiin iltaelämää tarkastamassa, mutta aika hiljaista oli ja oltiinkin jo hyvissä ajoin kotona. Varmaan apéro géantin jäljiltä eivät ihmiset vielä olleet ihan parhaassa juhlimiskunnossa. Ja kun kellojen siirtäminen söi yhden tunnin vuorokaudesta joka tapauksessa, niin ajoissa nukkumaan meneminen oli oikein mukavaa. Tänään opiskelut ovat jatkuneet. Onneksi ulkona on niin harmaa sää, että ei hirvittävästi harmita olla sisällä ja sama meininki jatkuu ilmeisesti koko ensi viikon. Sen verran kävin kävelemässä, että tarkastin yhden puiston tässä aika lähellä ja tosi kiva olikin kukkineen ja viheralueineen. On kuitenkin sen verran pieni, että en perinteistä lenkkeilypuistoani ole vaihtamassa!
Aika täällä vähenee ja sitä mukaa kasvaa paine Rennesin nähtävyysten katseluun. Tämä kun on "kotikaupunki", niin ei täällä ole tullut mitään perinteistä turistikierrosta tehtyä. Museoita, kirkkoja ja parlamenttitalo pitäisi varmaan ainakin ehtiä koluamaan ennen kotiutumista. Lisäksi eilen mulle selvisi, että en ole vielä varsinaista vanhaa kaupunkia nähnyt ollenkaan. Olen jotenkin kuvitellut, että se on aivan kouluni lähellä kun siinäkin on vanhoja taloja ja pikkukujia eikä ruutukaavasta tietoakaan, mutta se onkin vähän kauempana. Sinnekin siis vielä! Nyt vaan alkavat nuo opiskelut painaa sen verran, että kaikki turistikierrokset tuntuvat vähän laiskottelulta :)
Ensi viikolla ei ole ihmeellisyyksiä tiedossa. Huomisiltana mennään katsomaan kreikkalaista leffaa kera kreikkalaisten makupalojen, kun täällä on joku ko. maan leffojen teemaviikko menossa. Keskiviikkona on bretagnelainen ilta, jossa päästään näkemään perinteistä bretagnelaista tanssia, en tiedä joutuuko siellä itsekin tanssimaan. Ilmeisesti se jotain piiritanssia on, ihmiset pitävät pikkusormin toisistaan kiinni :) Päivisin aion taas homehtua kirjastossa ja luentosaleissa. Viimeiset hetket oppia jotain!
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
perjantai 26. maaliskuuta 2010
L'apéro géant
Eilen illalla oli melkoisen mielenkiintoiset ulkoilmabileet. Facebookissa levisi tietoa "l'apéro géantista" eli "jättiaperetiivista", joka pidettiin eräällä aukiolla keskikaupungilla. Kukaan ei sitä varsinaisesti järjestänyt, vaan kutsui vaan ihmiset paikalle, jotka sitten saapuivat omien pullojensa kanssa yhteisryyppäjäisiin kevätyöhön. Tarkoitus oli saada paikalle enemmän porukkaa kuin Nantesissa oli vastaavassa tapahtumassa ollut eli yli 3000. Ja reilusti mentiin ohi, äsken luin netistä, että arvio ihmismäärästä parhaimmillaan oli noin 5000. Samaan aikaan samassa paikassa siis. Varmasti paljon enemmän ihmisiä on vielä viipynyt vain vähän aikaa. Facebook-ryhmässä oli noin 12000 ilmoittautunutta... Poliiseja oli ihan jonkin verran paikalla ja siivoojilla on varmasti hirvittävä homma siellä tänään. Rikkoutuneita lasipulloja joka puolella. Mutta tunnelma aivan mahtava! Ihan kuin festareilla sillä erotuksella, että musiikkia ei ollut :) Älkäämme aliarvioiko sosiaalisen median voimaa.
Muuten viikko on mennyt opiskelujen merkeissä. Kirjastossa olen pyrkinyt aika paljon aikaa viettämään, enää kaksi viikkoa kursseja jäljellä ja sit pitäis joku käsitys asioista olla. Ymmärryksen taso on aika matala, mutta innostun kyllä kauppatieteistä koko ajan enemmän. Tiedä vielä miten paljon tässä tulee niitä luettua! Kevät jatkaa tuloaan, mutta tämä viikko on kyllä ollut edeltäjäänsä huomattavasti epävakaisempi. Eilen lenkille lähtiessä, sen aikana ja kotiin tullessa paistoi lähes koko ajan aurinko, mutta jäin sopivasti noin 10 minuuttia kestäneeseen rankkasadekuuroon, niin olin kohtalaisen märkä kotiin palatessa. Siitä kyllä huomasi, että kesä on ihan oven takana ainakin meikäläisen näkövinkkelistä, kun se sade oli niin lämmintä.
Lauantainen excursio oli ihan mielenkiintoinen, vaikka sää melkoisen kostea olikin. Vanhoja linnoja ja kaupunkeja tutkittiin taas. Hieman huijauksen makua reissuun tuli, kun ensin olimme kaupungissa nimeltä Léhan ja sieltä vanhan linnoituksen raunioista näimme toisen linnan vähän kauempana. Meillä oli puoli tuntia aikaa ennen bussin lähtöä, joten reippaasti kävelimme toiselle linnalle ja sillä ollessamme meille selvisi, että saavuimmekin jo toiseen kaupunkiin nimeltään Dinan. Täällä kunnat ovat tosi pieniä, ja siinä monta pientä kaupunkia kasvanut yhteen, joten emme edes huomanneet vaihdosta. Hauskinta oli, että seuraava matkakohteemme oli Dinan ja hieman ihmettelimme, että onkohan niitä montakin, kun 10 minuutin kävelymatkan päässä olevaan kohteeseen pitäisi muka bussilla mennä. Hieman vitsailimme, että ehkä kohta parkkeerataan linnan vieressä olevalle parkkikselle.
No sitten palattiin bussiin ja matka jatkui. Käytiin ajelemassa noin puolen tunnin lenkki maaseudulla pikkuteitä ja sitten huomasimme todellakin olevamme täysin samassa paikassa, missä hetki sitten kävimme kävelle. Että puoli tuntia bussissa vajaan kilometrin siirtymistä varten. Jos emme olisi käyneet Dinaniin jo etukäteen tututstumassa, niin ei kyllä varmasti olisi tajuttu, että samassa paikassa ollaan. Sen verran hämmentävä oli se bussilenkki kuitenkin. Sitten matkanjohtajalta kyseltiin hieman, että mikähän tämän homman logiikka oli ja hän vastasi, että (uusi kun toimessaan on) ei tiennyt kaupunkien olevan ihan vierekkäin, bussilla ei olisi pikkukatuja päässyt ja isompia oli suljettu jne. No saatiin hyvät naurut!
Huomenna lauantaina olisi tarkoitus mennä ratsastamaan! Enpä olekaan rippikoulun jälkeen noussut hevosen selkään. Ja nytkin kai poneilla ratsastetaan... Mennään meren rannalle iltapäivällä, tarkempaa tietoa minulla ei olekaan. Yksi kaveri on varannut paikat. Toivottavasti on hyvä sää ja löydetään perille! Bussien varassa kun ollaan (eräs seurueesta olisi halunnut vuokrata skootterit ja mennä niillä, mutta Rennesistä ei löydy skootterivuokraamoa :), niin pitää toivoa, että se ei hirvittävän kaukana tallista pysähdy. Loppuviikonloppu pitääkin käyttää sitten tehokkaaseen opiskeluun... Kaikki alkavat vähentää juhlimista, kun kokeet alkavat puskea päälle.
Muuten viikko on mennyt opiskelujen merkeissä. Kirjastossa olen pyrkinyt aika paljon aikaa viettämään, enää kaksi viikkoa kursseja jäljellä ja sit pitäis joku käsitys asioista olla. Ymmärryksen taso on aika matala, mutta innostun kyllä kauppatieteistä koko ajan enemmän. Tiedä vielä miten paljon tässä tulee niitä luettua! Kevät jatkaa tuloaan, mutta tämä viikko on kyllä ollut edeltäjäänsä huomattavasti epävakaisempi. Eilen lenkille lähtiessä, sen aikana ja kotiin tullessa paistoi lähes koko ajan aurinko, mutta jäin sopivasti noin 10 minuuttia kestäneeseen rankkasadekuuroon, niin olin kohtalaisen märkä kotiin palatessa. Siitä kyllä huomasi, että kesä on ihan oven takana ainakin meikäläisen näkövinkkelistä, kun se sade oli niin lämmintä.
Lauantainen excursio oli ihan mielenkiintoinen, vaikka sää melkoisen kostea olikin. Vanhoja linnoja ja kaupunkeja tutkittiin taas. Hieman huijauksen makua reissuun tuli, kun ensin olimme kaupungissa nimeltä Léhan ja sieltä vanhan linnoituksen raunioista näimme toisen linnan vähän kauempana. Meillä oli puoli tuntia aikaa ennen bussin lähtöä, joten reippaasti kävelimme toiselle linnalle ja sillä ollessamme meille selvisi, että saavuimmekin jo toiseen kaupunkiin nimeltään Dinan. Täällä kunnat ovat tosi pieniä, ja siinä monta pientä kaupunkia kasvanut yhteen, joten emme edes huomanneet vaihdosta. Hauskinta oli, että seuraava matkakohteemme oli Dinan ja hieman ihmettelimme, että onkohan niitä montakin, kun 10 minuutin kävelymatkan päässä olevaan kohteeseen pitäisi muka bussilla mennä. Hieman vitsailimme, että ehkä kohta parkkeerataan linnan vieressä olevalle parkkikselle.
No sitten palattiin bussiin ja matka jatkui. Käytiin ajelemassa noin puolen tunnin lenkki maaseudulla pikkuteitä ja sitten huomasimme todellakin olevamme täysin samassa paikassa, missä hetki sitten kävimme kävelle. Että puoli tuntia bussissa vajaan kilometrin siirtymistä varten. Jos emme olisi käyneet Dinaniin jo etukäteen tututstumassa, niin ei kyllä varmasti olisi tajuttu, että samassa paikassa ollaan. Sen verran hämmentävä oli se bussilenkki kuitenkin. Sitten matkanjohtajalta kyseltiin hieman, että mikähän tämän homman logiikka oli ja hän vastasi, että (uusi kun toimessaan on) ei tiennyt kaupunkien olevan ihan vierekkäin, bussilla ei olisi pikkukatuja päässyt ja isompia oli suljettu jne. No saatiin hyvät naurut!
Huomenna lauantaina olisi tarkoitus mennä ratsastamaan! Enpä olekaan rippikoulun jälkeen noussut hevosen selkään. Ja nytkin kai poneilla ratsastetaan... Mennään meren rannalle iltapäivällä, tarkempaa tietoa minulla ei olekaan. Yksi kaveri on varannut paikat. Toivottavasti on hyvä sää ja löydetään perille! Bussien varassa kun ollaan (eräs seurueesta olisi halunnut vuokrata skootterit ja mennä niillä, mutta Rennesistä ei löydy skootterivuokraamoa :), niin pitää toivoa, että se ei hirvittävän kaukana tallista pysähdy. Loppuviikonloppu pitääkin käyttää sitten tehokkaaseen opiskeluun... Kaikki alkavat vähentää juhlimista, kun kokeet alkavat puskea päälle.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Kolme viikkoa kursseja jäljellä
Näkyy se vaan tämäkin reissu kääntyvän loppua kohti, vaikka ihan vielä ei kannata laukkua alkaakaan pakkailemaan. Enää kolme viikkoa kursseja, kaksi lomaa, kaksi tenttejä ja kotimatka. Äkkiä laskettuna seitsemän viikkoa siis! Ja vajaan neljän viikon päästä rakas saapuu kumppaneiden kera, joten loppuaika menee sitäkin nopeammin.
Tämä viikko on taas hujahtanut yliopistolla enemmän tai vähemmän opiskellen (saatiin se essee valmiiksi ja palautettua, toivottavasti siinä on vähän oikeaakin asiaa) ja erinäisissä illanistujaisissa. Tiistaina vietettiin hulvattomia kotibileitä kaverin luona, illan ohjelmassa oli kaljanjuontikilpailu (siis määrä ratkaisi). Voittaja joi 5,25 litraa ja nukkui seuraavana päivänä neljään iltapäivällä. Itse en ole vieläkään oppinut ko. juomasta pitämään, joten toimin ankarana, mutta oikeudenmukaisena tuomarina ja olin aamulla skarppina luennoilla. Tein tosin silti henkilökohtaisen kaljanjuontiennätyksen ja kumosin 1,25 litraa :) Ei toiminut, en tykkää vieläkään.
Keskiviikkona juhlittiin Irlannin kansallispäivää (St. Patrick's Day) ja irkkupubit pursuivat juhlakansaa, joista vain pieni vähemmistö tietysti oli irlantilaisia. Hienoja juhlahattuja oli ainakin liikkeellä! Kotiin tuli palattua tosin jo ennen puolta yötä. Eilen käytiin erään baarin järjestämään "British Nightiin" tututumassa, mutta lukukauden parhaimpina opiskelijabileinä mainostetut juhlat olivat ehkä viikon huonoimmat. Ainakaan kukaan muu paikalle vaivautunut :) Omalla porukalla on tietysti aina mukavaa, oltiin missä tahansa!
Koko viikon on ollut tosi lämmin ja tuolloinkin keskiviikko-iltana tarkenimme ihan hyvin istua ulkona nautiskelemassa virvokkeita (joita ei tiistain jäljiltä hirvittävästi tullut nautittua), vaikka takit päällä olikin. Päivisin ei takkia olisi juuri tarvinnut, mutta vanhasta tottumuksesta se nyt on mukana kulkenut. Tänään oli ilman aurinkoakin tosi lämmin ja ehdin jo haaveilla lenkistä, mutta kun tulin ulos kaupasta, niin tihuutti vettä ja sen määrä on asteittain noussut koko päivän. Joten olenpa sitten yrittänyt tajuta jotain Mundell-Flemingin mallista uuden parhaan ystäväni Wikipedian avustuksella.
Vettä ei olekaan satanut varmaan yli viikkoon, joten hyvähän se nyt on aloittaa, kun huomenna on kolmas ja osaltani viimeinen vaihtarijärjestön järjestämä excursio. Huhtikuussakin olisi, mutta sattuneesta syystä menen silloin vaihteeksi Pariisiin. Ei nyt ihan hirvittävästi harmita. Keskiaika-teemalla jatkuu kuukauden takaiseen viitaten, linnoja ja vanhoja kaupunkeja suunnataan tutkimaan. Sadetta on luvassa ja sen lisäksi vielä kovaa, puuskittaista tuulta, että ei ihan paras mahdollinen sää. Mutta kun Bretagnessa ollaan, niin pitää toivoa, että sääennustukset olisivat kerrankin parempaan suuntaan väärässä!
Tämä viikko on taas hujahtanut yliopistolla enemmän tai vähemmän opiskellen (saatiin se essee valmiiksi ja palautettua, toivottavasti siinä on vähän oikeaakin asiaa) ja erinäisissä illanistujaisissa. Tiistaina vietettiin hulvattomia kotibileitä kaverin luona, illan ohjelmassa oli kaljanjuontikilpailu (siis määrä ratkaisi). Voittaja joi 5,25 litraa ja nukkui seuraavana päivänä neljään iltapäivällä. Itse en ole vieläkään oppinut ko. juomasta pitämään, joten toimin ankarana, mutta oikeudenmukaisena tuomarina ja olin aamulla skarppina luennoilla. Tein tosin silti henkilökohtaisen kaljanjuontiennätyksen ja kumosin 1,25 litraa :) Ei toiminut, en tykkää vieläkään.
Keskiviikkona juhlittiin Irlannin kansallispäivää (St. Patrick's Day) ja irkkupubit pursuivat juhlakansaa, joista vain pieni vähemmistö tietysti oli irlantilaisia. Hienoja juhlahattuja oli ainakin liikkeellä! Kotiin tuli palattua tosin jo ennen puolta yötä. Eilen käytiin erään baarin järjestämään "British Nightiin" tututumassa, mutta lukukauden parhaimpina opiskelijabileinä mainostetut juhlat olivat ehkä viikon huonoimmat. Ainakaan kukaan muu paikalle vaivautunut :) Omalla porukalla on tietysti aina mukavaa, oltiin missä tahansa!
Koko viikon on ollut tosi lämmin ja tuolloinkin keskiviikko-iltana tarkenimme ihan hyvin istua ulkona nautiskelemassa virvokkeita (joita ei tiistain jäljiltä hirvittävästi tullut nautittua), vaikka takit päällä olikin. Päivisin ei takkia olisi juuri tarvinnut, mutta vanhasta tottumuksesta se nyt on mukana kulkenut. Tänään oli ilman aurinkoakin tosi lämmin ja ehdin jo haaveilla lenkistä, mutta kun tulin ulos kaupasta, niin tihuutti vettä ja sen määrä on asteittain noussut koko päivän. Joten olenpa sitten yrittänyt tajuta jotain Mundell-Flemingin mallista uuden parhaan ystäväni Wikipedian avustuksella.
Vettä ei olekaan satanut varmaan yli viikkoon, joten hyvähän se nyt on aloittaa, kun huomenna on kolmas ja osaltani viimeinen vaihtarijärjestön järjestämä excursio. Huhtikuussakin olisi, mutta sattuneesta syystä menen silloin vaihteeksi Pariisiin. Ei nyt ihan hirvittävästi harmita. Keskiaika-teemalla jatkuu kuukauden takaiseen viitaten, linnoja ja vanhoja kaupunkeja suunnataan tutkimaan. Sadetta on luvassa ja sen lisäksi vielä kovaa, puuskittaista tuulta, että ei ihan paras mahdollinen sää. Mutta kun Bretagnessa ollaan, niin pitää toivoa, että sääennustukset olisivat kerrankin parempaan suuntaan väärässä!
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Uusi viikko, vanhat kujeet
Nyt tuli vietettyä pitkästä aikaa harvinaisen tylsä viikonloppu, kun en huoneestani juuri poistunut kuin lenkkipolulle, vessaan ja keittiöön. Muuten yritin vääntää esseetä USA:n taloustilanteesta, mutta montaakaan riviä en saanut aikaiseksi. Alkaa yhä selvemmäksi käydä, että en oikeasti tajua kauppatieteistä mitään ja pohjatiedot auttais aika paljon ymmärtämisessä, mutta näillä mennään nyt. Onneksi se essee tehdään pareittain ja saatiin lupa kirjoittaa se englanniksi... Muuten jos nyt kursseja valitsisin, niin ottaisin kyllä ykköseltä mahdollisimman perussettejä, että tulis edes pohjatiedot jotensakin hallintaan. Se opo ei ehkä silloin ekalla viikolla ehkä ihan tajunnut, että en todellakaan osaa asioita, joita kolmosella pitäisi hallita enkä sitten itse osannut ajatella sen enempää, kun halusin vaan kivan kuuloisia kursseja. No jos edes yksi tentti menisi läpi!
Kevät alkaa jo onneksi tulla ja se piristää kummasti. Päivä on pidentynyt noin ainakin kahdella tunnilla tammikuun alkuun verrattuna ja varmaan enemmänkin ja kukat alkavat jo puhjeta. Ekat voikukat, leskenlehdet, narsissit ja krookukset on jo bongattu! Että iloitkaa vaan te siellä, kun räystäästä tippuu vesi :) No ei tosi, kyllä täälläkin varmaan ihan hyvin voi vielä räntää tulla. Öisin on ainakin pakkasen puolella vielä ajoittain, päivisin lämpötila nouseekin sitten jo hyvinkin kymmeneen asteeseen.
Eilen illalla käytiin sentään leffassa porukalla, että sen verran tuli sosiaalista elämää viikonloppuna harrastettua. Käytiin kattomassa Desert Flower -niminen elokuva ja oli kyllä aika vaikuttava. Se kertoi naisten ympärileikkauksesta Afrikasta ja erään naisen elämästä sen jälkeen Euroopassa. Kamalinta tietysti, että se pohjautuu tositapahtumiin ja tyttöjen ympärileikkauksia tehdään vieläkin vaikka kuinka paljon. Eipähän tarvii omasta elämästä taas ihan hetkeen valittaa, kun on tuon elokuvan nähnyt. Se pohjautuu kirjaan, joten pitäis varmaan se kirjakin lukea...
Hassua ajatella, että jos olisin alkuperäisen suunnitelman mukaan tullut kotiin, niin enää alle kuukausi olisi aikaa jäljellä täällä. Vaikka kotiin rakkaan luokse onkin kova ikävä ja vaikka kokeet olisivat olleet aiemmin, niin ehkä kuitenkin olisi jäänyt lukukausi vähän kesken, jos olisin silloin tullut. Eli nyt on sit alle kaksi kuukautta siihen, kun palaan Suomeen ja tasan kuukausi siihen, kun Suomesta tulee vieraita seuraavan kerran. Sitä ennen ei olekaan mitään reissuja tiedossa, että lukemaan pitäisi ehtiä, mutta aika hyvä olen täälläkin jotain muuta tekemistä aina löytänyt, kun olisi pitänyt muistiinpanoihin perehtyä.
Ja ai niin, tiistaista ja torstaista on kehittynyt virallisia bussilakkopäiviä, kun viime viikollakin bussit olivat ko. päivinä aika harvassa ja tällä viikolla sama meno jatkuu... No tuleepahan käveltyä, kun olen muutaman kerran nyt kävellyt yliopistolle ja takaisin, n. 35 min/ suunta. Öisin vähän ilkeämpää, mutta onneksi lakon pitäisi päättyä aina yhdeksän aikaan illalla.
Sit vielä pitää kehua ihanalla miehelläni. Se lähetti mulle viime viikon lopulla kukkia paikallisen kukkafirman välityksellä! Aivan ihanan aurinkoisen kimpun, jossa on ruusuja, gerberoita, neilikka ja jotain marojaja ainakin. Piristää huonetta kummasti :)
Kevät alkaa jo onneksi tulla ja se piristää kummasti. Päivä on pidentynyt noin ainakin kahdella tunnilla tammikuun alkuun verrattuna ja varmaan enemmänkin ja kukat alkavat jo puhjeta. Ekat voikukat, leskenlehdet, narsissit ja krookukset on jo bongattu! Että iloitkaa vaan te siellä, kun räystäästä tippuu vesi :) No ei tosi, kyllä täälläkin varmaan ihan hyvin voi vielä räntää tulla. Öisin on ainakin pakkasen puolella vielä ajoittain, päivisin lämpötila nouseekin sitten jo hyvinkin kymmeneen asteeseen.
Eilen illalla käytiin sentään leffassa porukalla, että sen verran tuli sosiaalista elämää viikonloppuna harrastettua. Käytiin kattomassa Desert Flower -niminen elokuva ja oli kyllä aika vaikuttava. Se kertoi naisten ympärileikkauksesta Afrikasta ja erään naisen elämästä sen jälkeen Euroopassa. Kamalinta tietysti, että se pohjautuu tositapahtumiin ja tyttöjen ympärileikkauksia tehdään vieläkin vaikka kuinka paljon. Eipähän tarvii omasta elämästä taas ihan hetkeen valittaa, kun on tuon elokuvan nähnyt. Se pohjautuu kirjaan, joten pitäis varmaan se kirjakin lukea...
Hassua ajatella, että jos olisin alkuperäisen suunnitelman mukaan tullut kotiin, niin enää alle kuukausi olisi aikaa jäljellä täällä. Vaikka kotiin rakkaan luokse onkin kova ikävä ja vaikka kokeet olisivat olleet aiemmin, niin ehkä kuitenkin olisi jäänyt lukukausi vähän kesken, jos olisin silloin tullut. Eli nyt on sit alle kaksi kuukautta siihen, kun palaan Suomeen ja tasan kuukausi siihen, kun Suomesta tulee vieraita seuraavan kerran. Sitä ennen ei olekaan mitään reissuja tiedossa, että lukemaan pitäisi ehtiä, mutta aika hyvä olen täälläkin jotain muuta tekemistä aina löytänyt, kun olisi pitänyt muistiinpanoihin perehtyä.
Ja ai niin, tiistaista ja torstaista on kehittynyt virallisia bussilakkopäiviä, kun viime viikollakin bussit olivat ko. päivinä aika harvassa ja tällä viikolla sama meno jatkuu... No tuleepahan käveltyä, kun olen muutaman kerran nyt kävellyt yliopistolle ja takaisin, n. 35 min/ suunta. Öisin vähän ilkeämpää, mutta onneksi lakon pitäisi päättyä aina yhdeksän aikaan illalla.
Sit vielä pitää kehua ihanalla miehelläni. Se lähetti mulle viime viikon lopulla kukkia paikallisen kukkafirman välityksellä! Aivan ihanan aurinkoisen kimpun, jossa on ruusuja, gerberoita, neilikka ja jotain marojaja ainakin. Piristää huonetta kummasti :)
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Lyon
Eipä ole taas ehtinyt kirjoittelemaan, mutta tässä tulee viimein hieman kertausta kuluneen viikon tapahtumista. Parasta oli Lyonin matka perjantai-aamusta maanantai-iltaan, jona aikana tuli tutustuttua jälleen uuteen kaupunkiin Ranskassa. Lyon siis sijaitsee melko etelässä Alppien tuntumassa ja kilpailee Marseillen kanssa Ranskan toiseksi suurimman kaupungin tittelistä.
Perjantai-aamuna juna lähti klo 7.10 ja normaalistikin herääminen noin viideltä aamuyöstä tuottaa hieman tuskaa, mutta tällä kertaa se oli moninkertainen johtuen edellisen illan ja yön juhlista, joiden ansiosta menin nukkumaan kolmelta. No onneksi krapulaa ei ollut mainittavasti ja ongelma oli vain lyhykäiset yöunet (jotka nekin katkesivat puoli tuntia ennen kellon soimista, kun kuvittelin jo olevani myöhässä). Onneksi junassa oli hyvin aikaa nukkua (yhteensä matkustusaika oli noin 5 tuntia, kerran vaihdettiin). Matkaseurana oli tamperelaistyttö ja neljä muuta kaveria. Suomalaisystäväni oli yötä Lyonissa asuvan sisarensa luona ja viettikin aikaa pääasiassa siellä, joten me tutkimme kaupunkia viidestään.
Hotellin varasin paria päivää ennen ja onnistuinkin löytämään oikein kivan huoneistohotellin kävelymatkan päässä keskustasta hintaan 240 €/3 yötä/5 henkeä. Huone oli vasta remointoitu ja siinä oli keittonurkkaus, joten aamupalaa ei tarvinnut lähteä muualta hakemaan. Aika kului kaupungin eri osiin, kirkkoihin ja museoihin tutustuessa. Ja Starbucksissa, josta aina aamuisin kävimme hakemassa kofeiinia päivän rientoihin. Baareissa ei kyllä jaksettu juuri riekkua ja oikeastaan vain yhtenä iltana edes aioimme baariin. Ei vaan osuttu oikealle alueelle eikä löydetty mitään kunnollista, joten aikaiseen oltiin nukkumassa joka ilta.
Lyon on kyllä todella monipuolinen kaupunki kahden joen risteyksessä. Eri kaupunginosilla on omat tunnusmerkkinsä ja jokainen varmasti löytää itselleen jotain. Parhaiten jäi ehkä mieleen kaupungin Notre-Dame kirkko korkealla kukkulalla näköalapaikalla ja Rhône-joki, joka meni ehkä jopa Seinen ohi suosikkijoet-listallani. Melkein kaikissa Ranskan kaupungeissä on siis Notre-Dame -niminen kirkko, mutta Pariisissa taitaa sijaita tunnetuin. Lyonin Notre-Dame on yksi koristeellisimmista ja kauneimmista kirkoista, joita olen nähnyt, ja aika monessa kaupungissa niitä on tullut kyllä jo katseltua. Kaiverruksia, kultauksia ja lasimaalauksia on uskomaton määrä, mutta ne on ihmeen hyvällä maulla toteutettu eikä tavoitteena ole ollut vain mahdollisimman pramea ulkoasu. Harmittavasti sen viereen on tehty pieni Eiffel-tornin jäljitelmä joka palvelee ilmeisesti jonakin tv/radio/puhelin-mastona, mutta ei kyllä ole kovin kaunis.
Rhône on nyt siis tullut myös nähtyä ja taidanpa olla astellut nyt kaikkien Ranskan suurten jokien viertä, kun Nantesissa on Loire, Pariisissa Seine ja Lyonissa edellä mainittu. Ja kuten taisin jo sanoa, niin Rhône saattaa voittaa jopa Seinen, jos unohdetaan, että Seine on Seine. Rhône oli todella leveä ainakin kaupungin kohdalla ja huomattavan puhdas kahteen muuhun mainittuun verrattuna. Kaupungissa se oli hyvin maisemoitu ja jos asuisin Lyonissa, niin ei olisi vaikeaa miettiä missä kävisin lenkillä.
Maanantain kurssit jäivät siis väliin ja olin kotona junan puolen tunnin myöhästymisen ja huonojen bussiaikataulujen vuoksi vasta puoli yhdentoista jälkeen... Nyt pitäisi sitten aloittaa arki lomien ja reissujen jälkeen ihan kunnolla, nyt ei ole mitään matkoja suunnitteilla ennen huhtikuuta ja rakkaan tuloa. Mutta voihan tässä jotain kivaa ilmaantua ennen sitäkin :) Ensi viikolla pitää palauttaa parityönä tehtävä essee USA:n taloustilanteesta ja ehdotuksista sen parantamiseksi. Ihan hirvittävän suuria odotuksia ei ole sen suhteen... Saimme onneksi luvan kirjoittaa se englanniksi. Tänään oli välikoe ranskan kurssilla ja meni kyllä ihan penkin alle, ei ollut ollenkaan tentinteko-fiilistä.
Ja tenttiaikataulut ovat muutenkin tiedossa nyt, kahtena päivänä on kaksi tenttiä ja kahtena yksi. 5.5 on viimeiset eli muutama päivä jää aikaa pakata ja hyvästella ihmisiä ennen kotiin paluuta eli kahdeksatta toukokuuta. Siihen on enää alle kaksi kuukautta! Yli puolet tästäkin reissusta on siis jo takana, nopeasti menee aika...
Sit loppuhuomautuksena, että joihinkin pensaisiin alkaa jo tulla lehdet ja elonmerkkejä on kaikissa lehtipuissa havaittavissa. Lyonissa eli etelässä täältä katsoen tosin satoi lunta ihan kunnolla, että ei se kevät ihan huomaamatta tule.
Perjantai-aamuna juna lähti klo 7.10 ja normaalistikin herääminen noin viideltä aamuyöstä tuottaa hieman tuskaa, mutta tällä kertaa se oli moninkertainen johtuen edellisen illan ja yön juhlista, joiden ansiosta menin nukkumaan kolmelta. No onneksi krapulaa ei ollut mainittavasti ja ongelma oli vain lyhykäiset yöunet (jotka nekin katkesivat puoli tuntia ennen kellon soimista, kun kuvittelin jo olevani myöhässä). Onneksi junassa oli hyvin aikaa nukkua (yhteensä matkustusaika oli noin 5 tuntia, kerran vaihdettiin). Matkaseurana oli tamperelaistyttö ja neljä muuta kaveria. Suomalaisystäväni oli yötä Lyonissa asuvan sisarensa luona ja viettikin aikaa pääasiassa siellä, joten me tutkimme kaupunkia viidestään.
Hotellin varasin paria päivää ennen ja onnistuinkin löytämään oikein kivan huoneistohotellin kävelymatkan päässä keskustasta hintaan 240 €/3 yötä/5 henkeä. Huone oli vasta remointoitu ja siinä oli keittonurkkaus, joten aamupalaa ei tarvinnut lähteä muualta hakemaan. Aika kului kaupungin eri osiin, kirkkoihin ja museoihin tutustuessa. Ja Starbucksissa, josta aina aamuisin kävimme hakemassa kofeiinia päivän rientoihin. Baareissa ei kyllä jaksettu juuri riekkua ja oikeastaan vain yhtenä iltana edes aioimme baariin. Ei vaan osuttu oikealle alueelle eikä löydetty mitään kunnollista, joten aikaiseen oltiin nukkumassa joka ilta.
Lyon on kyllä todella monipuolinen kaupunki kahden joen risteyksessä. Eri kaupunginosilla on omat tunnusmerkkinsä ja jokainen varmasti löytää itselleen jotain. Parhaiten jäi ehkä mieleen kaupungin Notre-Dame kirkko korkealla kukkulalla näköalapaikalla ja Rhône-joki, joka meni ehkä jopa Seinen ohi suosikkijoet-listallani. Melkein kaikissa Ranskan kaupungeissä on siis Notre-Dame -niminen kirkko, mutta Pariisissa taitaa sijaita tunnetuin. Lyonin Notre-Dame on yksi koristeellisimmista ja kauneimmista kirkoista, joita olen nähnyt, ja aika monessa kaupungissa niitä on tullut kyllä jo katseltua. Kaiverruksia, kultauksia ja lasimaalauksia on uskomaton määrä, mutta ne on ihmeen hyvällä maulla toteutettu eikä tavoitteena ole ollut vain mahdollisimman pramea ulkoasu. Harmittavasti sen viereen on tehty pieni Eiffel-tornin jäljitelmä joka palvelee ilmeisesti jonakin tv/radio/puhelin-mastona, mutta ei kyllä ole kovin kaunis.
Rhône on nyt siis tullut myös nähtyä ja taidanpa olla astellut nyt kaikkien Ranskan suurten jokien viertä, kun Nantesissa on Loire, Pariisissa Seine ja Lyonissa edellä mainittu. Ja kuten taisin jo sanoa, niin Rhône saattaa voittaa jopa Seinen, jos unohdetaan, että Seine on Seine. Rhône oli todella leveä ainakin kaupungin kohdalla ja huomattavan puhdas kahteen muuhun mainittuun verrattuna. Kaupungissa se oli hyvin maisemoitu ja jos asuisin Lyonissa, niin ei olisi vaikeaa miettiä missä kävisin lenkillä.
Maanantain kurssit jäivät siis väliin ja olin kotona junan puolen tunnin myöhästymisen ja huonojen bussiaikataulujen vuoksi vasta puoli yhdentoista jälkeen... Nyt pitäisi sitten aloittaa arki lomien ja reissujen jälkeen ihan kunnolla, nyt ei ole mitään matkoja suunnitteilla ennen huhtikuuta ja rakkaan tuloa. Mutta voihan tässä jotain kivaa ilmaantua ennen sitäkin :) Ensi viikolla pitää palauttaa parityönä tehtävä essee USA:n taloustilanteesta ja ehdotuksista sen parantamiseksi. Ihan hirvittävän suuria odotuksia ei ole sen suhteen... Saimme onneksi luvan kirjoittaa se englanniksi. Tänään oli välikoe ranskan kurssilla ja meni kyllä ihan penkin alle, ei ollut ollenkaan tentinteko-fiilistä.
Ja tenttiaikataulut ovat muutenkin tiedossa nyt, kahtena päivänä on kaksi tenttiä ja kahtena yksi. 5.5 on viimeiset eli muutama päivä jää aikaa pakata ja hyvästella ihmisiä ennen kotiin paluuta eli kahdeksatta toukokuuta. Siihen on enää alle kaksi kuukautta! Yli puolet tästäkin reissusta on siis jo takana, nopeasti menee aika...
Sit loppuhuomautuksena, että joihinkin pensaisiin alkaa jo tulla lehdet ja elonmerkkejä on kaikissa lehtipuissa havaittavissa. Lyonissa eli etelässä täältä katsoen tosin satoi lunta ihan kunnolla, että ei se kevät ihan huomaamatta tule.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
