Uusi viikko, vanhat kujeet

Nyt tuli vietettyä pitkästä aikaa harvinaisen tylsä viikonloppu, kun en huoneestani juuri poistunut kuin lenkkipolulle, vessaan ja keittiöön. Muuten yritin vääntää esseetä USA:n taloustilanteesta, mutta montaakaan riviä en saanut aikaiseksi. Alkaa yhä selvemmäksi käydä, että en oikeasti tajua kauppatieteistä mitään ja pohjatiedot auttais aika paljon ymmärtämisessä, mutta näillä mennään nyt. Onneksi se essee tehdään pareittain ja saatiin lupa kirjoittaa se englanniksi... Muuten jos nyt kursseja valitsisin, niin ottaisin kyllä ykköseltä mahdollisimman perussettejä, että tulis edes pohjatiedot jotensakin hallintaan. Se opo ei ehkä silloin ekalla viikolla ehkä ihan tajunnut, että en todellakaan osaa asioita, joita kolmosella pitäisi hallita enkä sitten itse osannut ajatella sen enempää, kun halusin vaan kivan kuuloisia kursseja. No jos edes yksi tentti menisi läpi!

Kevät alkaa jo onneksi tulla ja se piristää kummasti. Päivä on pidentynyt noin ainakin kahdella tunnilla tammikuun alkuun verrattuna ja varmaan enemmänkin ja kukat alkavat jo puhjeta. Ekat voikukat, leskenlehdet, narsissit ja krookukset on jo bongattu! Että iloitkaa vaan te siellä, kun räystäästä tippuu vesi :) No ei tosi, kyllä täälläkin varmaan ihan hyvin voi vielä räntää tulla. Öisin on ainakin pakkasen puolella vielä ajoittain, päivisin lämpötila nouseekin sitten jo hyvinkin kymmeneen asteeseen.

Eilen illalla käytiin sentään leffassa porukalla, että sen verran tuli sosiaalista elämää viikonloppuna harrastettua. Käytiin kattomassa Desert Flower -niminen elokuva ja oli kyllä aika vaikuttava. Se kertoi naisten ympärileikkauksesta Afrikasta ja erään naisen elämästä sen jälkeen Euroopassa. Kamalinta tietysti, että se pohjautuu tositapahtumiin ja tyttöjen ympärileikkauksia tehdään vieläkin vaikka kuinka paljon. Eipähän tarvii omasta elämästä taas ihan hetkeen valittaa, kun on tuon elokuvan nähnyt. Se pohjautuu kirjaan, joten pitäis varmaan se kirjakin lukea...

Hassua ajatella, että jos olisin alkuperäisen suunnitelman mukaan tullut kotiin, niin enää alle kuukausi olisi aikaa jäljellä täällä. Vaikka kotiin rakkaan luokse onkin kova ikävä ja vaikka kokeet olisivat olleet aiemmin, niin ehkä kuitenkin olisi jäänyt lukukausi vähän kesken, jos olisin silloin tullut. Eli nyt on sit alle kaksi kuukautta siihen, kun palaan Suomeen ja tasan kuukausi siihen, kun Suomesta tulee vieraita seuraavan kerran. Sitä ennen ei olekaan mitään reissuja tiedossa, että lukemaan pitäisi ehtiä, mutta aika hyvä olen täälläkin jotain muuta tekemistä aina löytänyt, kun olisi pitänyt muistiinpanoihin perehtyä.

Ja ai niin, tiistaista ja torstaista on kehittynyt virallisia bussilakkopäiviä, kun viime viikollakin bussit olivat ko. päivinä aika harvassa ja tällä viikolla sama meno jatkuu... No tuleepahan käveltyä, kun olen muutaman kerran nyt kävellyt yliopistolle ja takaisin, n. 35 min/ suunta. Öisin vähän ilkeämpää, mutta onneksi lakon pitäisi päättyä aina yhdeksän aikaan illalla.

Sit vielä pitää kehua ihanalla miehelläni. Se lähetti mulle viime viikon lopulla kukkia paikallisen kukkafirman välityksellä! Aivan ihanan aurinkoisen kimpun, jossa on ruusuja, gerberoita, neilikka ja jotain marojaja ainakin. Piristää huonetta kummasti :)