Meren rannalla!

Tammikuun vikaa viikkoa tässä käynnistellään ja tulin just kaupasta lohikeittotarpeiden kanssa. Tänään illalla nimittäin on minun kokkausvuoroni ja päätin tehdä lohikeittoa, kun eivät kuulemma sellaista ole koskaan syöneet ja onhan se aika perinteistä suomalaista ruokaa kuitenkin. Toivottavasti tulee hyvää!
Hieman meinaa tunteita kuumentaa itsepalvelukassa lähimmässä isossa kaupassa. Siellä siis itse pitää lukea viivakoodit ja sit laittaa ostokset sellaiselle vaa'alle, joka heti alkaa herjata, jos tuotteen paino ei vastaa viivakoodia. Yhden kerran laitoin pelkän muovikääreen vaa'alle, jotta vien sen sit myöhemmin roskiin ja kone jumi siitä. Tänään en voinut ostaa pelkästään yhtä kermapurkkia, kun ne oli kolmen pakkauksissa ja heti alkoi valitus, kun painoa oli vain yhden purkin verran kolmen sijasta. Ostaako ihmiset täällä aina vaan monipakkauksia? Maito- ja vesipullopakkauksia saa kyllä aukoa... Sit vielä se henkilökunnan jäsen oli sen verran kohtelias, että sain itse hakea puuttuvat kaksi purkkia hyllystä. Suomessa yleensä kassatäti käy vihanneksetkin punnitsemassa jos unohtuu... No niin, hieno maa tämä Ranska. Joissakin asioissa niin perinteinen ja joissakin sit vähän turhankin kokeilunhaluinen mun makuun. Kolme kertaa ainakin olen jotain ostanut sieltä paikallisesta Prismasta ja joka kerta on joku vika olla siinä ostotapahtumassa niin, että olen tarvinnut henkilökunnan apua. Että tuleekohan siitä suuretkin säästöt ettei ole kassatätejä, on nimittäin sen verran monimutkaisia (=kalliita) ne kassakonevaaka-systeemit ja henkilökuntaa tarvitaan kuitenkin...
No sit tunteenpurkauksen jälkeen vähän iloisempiin aiheisiin. Lauantaina oltiin nimittäin siellä excursiolla ja päädyttiin meren rannalle. Oli kyllä harmaa päivä ja sumuinen päivä, joten ensimmäisellä etapilla ei juuri mitään nähnyt. Se oli joku vanha kukkula kauempana merestä, outo luonnonoikku keskellä täysin tasaista maisemaa. Sen rinteeseen oli rakennettu kylä ja päällä oli joku ikivanha patsas ja vänkyräisiä puita. Olo oli puiden ja sumun keskellä kuin Liisalla Ihmemaassa... Maisemat olisivat varmasti olleet hienot, jos sumu ei olisi estänyt näkemästä n. 30 metriä pidemmälle. Seuraava etappi oli kuitenkin huomattavasti vaikuttavampi rannikkomaisema jyrkkine kallioineen. Picasa-albumissa on jälleen uusia kuvia lauantain reissulta, joten saatte hieman käsitystä meiningistä, vaikka todellisuus olikin vielä paljon hienompi. Sumu oli jo onneksi melkein kokonaan tuolla merellä hälvennyt, joten siellä näkikin. Kotiin palattiin sitten vielä kuuluisan Saint Malon rannikkokaupungin kautta. Siellä ei pysähdytty, mutta myöhemmin olisi kyllä hienoa palata vielä uudestaan ajan kanssa. Vaikutti ainakin tosi hienolta kaupungilta. Onneksi varsinaisesti vettä alkoi sataa vasta, kun ajettiin kotiin. Muuten olisi ollut melkoisen kurjaa kallioillakin liukastella...
Eilen illalla päästiin sitten viimein katsomaan 3D-leffa Avatar. Viikko sitten yritys kaatui loppuunmyytyyn saliin, mutta nyt mahtui hyvin. Ennen sitä käytiin pizzalla :) Oli hieno elokuva, suosittelen lämpimästi! 3D oli suuressa roolissa, joten vaikuttavuus kyllä kärsii huomattavasti perinteisessä formaatissa.
Tänään on taas iltapäiväluennot ja sen jälkeen lohikeiton tekoon. Loppuillaksi on tarkoitus mennä vielä kielikurssin illanviettoon. Tai jonnekin muualle baariin jos meininki on latteaa... Valinnanvaraa kyllä löytyy! Huomenna illalla saadaan tasokokeen tulokset ja kurssin aikataulut. Ensi viikosta alkaen onkin aina kahtena iltana viikossa lisäohjelmaa, kun on kielikurssi klo 18-20. Olen kyllä kuullut ihan hyvää siitä, joten toivottavasti se auttaa kielen kanssa. Tosin on siinä kuulemma tekemistäkin, pelkkä tunneilla istuminen ei riitä.