Viikonloppurentoilut

Hirvittävän tehokkaasti eivät opiskelut ole loman viimeisinä päivinä edistyneet, kun olen ollut kovin tehokas keksimään muuta ohjelmaa. Tänään sentään sain yhden sosiologian kirjasen (kovin ohut oppikirjaksi, vain 120 sivua) luettua, mutta täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että ihan täysin en ehkä kaikkea ymmärtänyt saati muista.

Lenkillä olen käynyt ja tamperelaistytön kanssa vähän ostoksilla. Perjantaina tutustuttiin kaupungin kirppari-/vintagetarjontaan Elle-lehden vinkeillä, mutta itse onnistuin välttämään rahapussin avaamisen. Pariisissa tuli ihan tarpeeksi shoppailtua... Eilen aamulla sitten käytiin lauantaimarkkinoilla ostamassa kasa erilaisia juustoja ja muita herkkuja viini- ja juustoiltaa varten. Yhtä hienot markkinat olivat kuin silloin ekallakin kerralla ja tällä kertaa jopa vältyttiin eri tyyppisiltä sateilta (siis räntä-, vesi-, rae- ja mitä näitä nyt oli -sateilta).

Illalla oltiin siis viettämässä tamperelaistytön tupareita ranskalaisten viinien ja juustojen ja yhden tequila-pullon voimin. Reilut kymmenen meitä lopulta oli, mutta onneksi keittiö oli iso ja ruokapöydässäkin tilaa kymmenelle. Hienoin opiskelija-asuntolakeittiö, johon olen tähän mennessä törmännyt. Ihan vähän olen kateellinen... Syötiin erilaisia, ihania juustoja, patonkia, hedelmiä ja salaattia, tuhottiin viinipulloja ja pelattiin korttia, naurettiin paljon ja vietettiin kaikin puolin mainio ilta. Kun yövartija tuli ovia lukitsemaan, siirryttiin keskustaan tanssimaan ja kotona olin jo hyvissä ajoin puoli neljältä :)

Tänään olenkin sitten eilisillan jälkimainingeissa viettänyt hiljaiseloa ja valmistautunut henkisesti koulujen alkamiseen. Ja lukenut tuota sosiologia-kirjaa. Pyykkiä yritin pariin otteeseen käydä pesemässä, mutta lomilta palaajat olivat vallanneet kaikki koneet ja niinpä se siirtyy huomisaamuun. Huomenna on myös juhlallinen hetki, kun oman päätyni vessa oletettavasti aukaistaan taas! Kyllä jo vähän alkoi kyllästyttääkin tuonne toiseen päähän kipittäminen... Yöllä varsinkin.

Lyonin matka on edessä sitten perjantaista maanantaihin, pitäisi saada jotain majoitusta järjestettyä. Meitä onkin nyt ihan iso porukka lähdössä, 6 tai 7. Matkustajakoti on tietysti yksi edullinen vaihtoehto, mutta olisi hotelli kuitenkin vähän parempi, kun useampi yö siellä vietetään. Pitäis vaan saada varattua! Hankalaa monen ihmisen kanssa sumplia asioita, mutta onneksi niillä on tapana järjestyä...

Ja ai niin, onnistuin aika hyvin välttämään sen myrskyn, joka täällä on riehunut ja josta olette ehkä uutisista kuulleet. Tänne se iski ilmeisesti aamuyöstä joskus viiden aikaan, mutta silloin, kun kotiuduin baarista ei tuullut yhtään ja linnut lauloivat. Vähän ihmettelin, kun osasin myrskyä odottaa kuitenkin... Jossakin vaiheessa havahduin, kun ikkunalaudat paukkuivat, mutta aamulla (tai no oli jo päivä) herätessä aurinko paistoi taas. Pari yötä takaperin oli kans kovaa tuulta ja lenkkipolulle oli jopa pari puuta kaatunut, mutta sekin meni onneksi yön aikana ohi. Rennes ei ihan pahimmassa myrskyn silmässä ollutkaan, toivottavasti niitä ei enää tulisi lisää. Tämä Xynthiahan tappoi täällä ainakin 40 ihmistä tulviin ja kaatuneiden puiden alle.

Pariisi part II

Uusi reissu Pariisiin sisälsi edellistä enemmän nähtävyyksien katselua ja aikaisemmin heräämistä ja oli kyllä hienot neljä päivää nämäkin. Matkaseurana oli siis äiti, äidin kaveri ja tämän tytär. Tutkimuksen kohteen mm. Eiffel-torni, Saint-Chapelle, Galeries Lafayette ja Versailles. Ja riemukaari, Champs-Elysées, Montmartre.... Tehokkaasti päivät siis käytettiin!

Eiffel-torniin satuttiin juuri auringonlaskun aikaan ja oli aika hienoa katsella yläilmoista, kun Pariisia alettiin katu ja nähtävyys kerrallaan valaista. Satuttiin muuten epähuomiossa sellaiselle sisäänkäynnille, josta pääsi ylös vain portaita kiipeämällä ja nyt onkin tullut sitten kiivettyä Eiffel-tornin toiselle tasanteelle (melkein 800 porrasta). Viimeinen (ja reilusti pisin) pätkä noustiin sentään hissillä.

Versaillesia oli remontoitu lisää sitten edellisen visiitin kolmisen vuotta sitten eikä kultausten määrä ollut ainakaan vähentynyt. Uskomatonta turhamaisuutta eräältä Aurinkokuninkaalta, mutta riittääpähän turisteilla nykyään töllisteltävää... Aiemmin en ollut käynyt puutarhassa (joka on siis noin 100 hehtaarin laajuinen) sijaitsevassa pienemmässä palatsissa, joka on ilmeisesti toiminut mm. Marie-Antoinetten piilopaikkana ja olihan tuota jo siinä itsessäänkin ihmettelemistä. Saati sitten varsinaisessa linnassa...

Lauantaina ennen Pariisiin lähtöä excursiolla nähtiin hieman erilaisia linnoja 1000-luvun alusta ja taloja 1400-luvulta. Hieman toisenlaista meininkiä kuin Versaillesissa mutta vähintään yhtä mielenkiintoista. Sääkin suosi hieman paremmin kuin ekalla exculla, sumua ei ollut ja iltapäivästä oli jo melkoisen lämminkin.

Nyt pitäis keskittyä loppuloma sit opiskeluun. Lauantaina vietetään viini- ja juustoiltaa, kun kerran Ranskassa ollaan ja lenkille pitää ehdottomasti vääntäytyä, mutta muuten kirjoihin ja sekaviin muistiinpanoihin on kyllä keskityttävä. Viikon päästä edessä häämöttää Lyonin reissu ja silloinkin lukeminen jää hyvin vähälle, sitä suuremmalla syyllä kirja kauniiseen käteen siis huomisesta alkaen.

Lomalle!

Hurjan tiukka viikko Pariisista kotiutumisen jälkeen, keskiviikkona jopa opiskelin!  Ei siis oikeastaan, vaikka kielikurssit päiviä venyttävätkin aika myöhäisiksi. Eilinen oli tarkoitus käyttää opiskeluun, mutta ei siitä sitten mitään kuitenkaan tullut, kun lomafiilikset puskivat niin kovin päälle. Tänään on ollut (heräämisen jälkeen) siivous-, pyykinpesu- ja kauppapäivä eikä enää nyt illalla viitsi opiskelua aloittaa...

Eilen käytin tietokonettani Applen liikkeellä näytillä, kun webkamera ei enää suostunut näyttämään kuvaa. Onneksi Suomesta ostetun koneen huolto toimii täälläkin ja muutaman uudelleenkäynnistyksen ja napinpainalluksen jälkeen on taas voinut jutella Skypessä kuvan kera. Ja mikä parasta, maksaa ei tarvinnut. Merkkiuskollisuuten Maciin kasvaa päivä päivältä, tulee vielä kalliiksi... Huollon jälkeen eksyin sitten hieman kiertelemään kauppoja (mukaan tarttui tosin vaan sukkahousut, leggingsit ja sukkia) ja illalla kävin ekaa kertaa tosi pitkään aikaan lenkillä, kun flunssa on viimein helpottanut. Aurinko paistoi jo kolmatta päivää ja oli lämmintä, niin mikäs siinä hölkötellessä!

Loppuilta ja yö menivät sitten yöelämään tutustuessa. Kotiin palailtiin siinä neljän jälkeen ja samalla tuli tehtyä yön hyvä työ, kun vastaan tuli humalainen ja eksynyt tyttö, jonka toinen käsi oli lisäksi ihan veressä. Sen puhelin oli kadonnut/ei toiminut, joten annoin sille oman puhelimeni, jolla se yritti saada kavereitaan kiinni. Lopulta hän sai sovittua tapaamispaikan kaverinsa kanssa jonnekin. Meidän piti kiirehtiä bussiin, joten en tiedä miten hänen lopulta kävi. Toivottavasti kaveri löytyi!

Tänään sitten myöhäisestä nukkumaanmenosta johtuen herääminenkin hieman venyi, mutta kotitöitä olen ahkerasti tehnyt. Siivonnut ja pessyt pyykkiä ja tehnyt kunnon ruokaakin monen viikon tauon jälkeen... Päivällä syön aina yliopistolla ja illalla sitten joko voileipiä kaupungissa tai kiertävän ruoanlaittosysteemin ansiosta alakerrassa valmiissa pöydässä, joten ruokaa ei ole pahemmin tarvinnut laittaa. Kaupassa sekoilin taas sen itsepalvelukassan kanssa. Toivon entistä hartaammin, että ne eivät rantaudu Suomeen ihan pian! Ja ai niin, aamulla oli suljettu käytävän toisen (minun) päädyn vessat ja suihkut loman ajaksi, pitää kipittää kauas vessaan... Säästänevät siivoojakuluissa, kun porukka vähenee käytävältä. Eka tosin luulin, että ne aikovat siellä jotain desinfiointia suorittaa kun se on melkoisessa siivossa, mutta sit huomasin, että sama tilanne on kaikissa kerroksissa.

Tänään oli tarkoitus mennä yhden kaverin luo syömään ja istumaan iltaa, mutta osanottajapulan vuoksi se siirtyy tarkemmin määrittelemättömään ajankohtaan ja minä saan viettää koti-iltaa. Väsyttää kyllä sen verran, ettei haittaa ja huomenna pitää olla skarppina ennen yhdeksää kaupungissa. On nimittäin jälleen excursion aika ja jotain linnaa lähdetään ilmeisesti valloittamaan. Toivottavasti olisi vähän vähemmän sumua kuin viime reissulla!

Ja ai niin! Mua vastapäätä asuu suomalainen tyttö! Aika hassua, kun se käytävällä törmätessämme sattui kysymään, ettet Suomesta ole. Oli kuullut mun toiselta naapurilta, että mistä tulen. Turusta ja ollut täällä jo ekan lukukauden eli pitkän linjan Erasmus :) Mukavaa, varsinkin kun se majailee tosiaan tuossa kahden metrin päässä. Sääliksi vaan käy, kun hän on saanut seinänaapurikseen vietnamilaisen, jonka huoneessa kaikki muut vietnamilaiset viettävät aikaa jatkuvasti. Ja kun äänieristyksen tasosta on tullut ehkä jotain kirjoitettua aiemminkin, niin varmasti häiritsee elämää...

Picasaan lisään ihan just uusia kuvia viime aikojen tapahtumista. Huomisen excursion jälkeen ohjelmassa on siis Pariisin matka äiskän & kumppaneiden kanssa. Saas nähdä mitä sit loppulomaksi keksitään... Shoppaillaan varmaan, ainakin tamperelaistyttö mua kovasti houkutteli enkä ole kovin hyvä kieltäytymään... Ja pakko olis vähän tuota lukuhommaa harrastaa kans.

Tsemppiä pakkaseen!

PS. Sain paluulennon viimein vaihdettua ja ostettua myös junalipun Pariisiin, että pääsee siihen koneeseen. Suomessa olen lauantaina 8. toukokuuta n. klo 14, sopivasti äitienpäiväksi kotiin! Tai tämä olis nyt vahva suunnitelma.

Pariisi

Ihana pitkä viikonloppu Pariisissa rakkaan kanssa takana ja paluu arkeen edessä. Tai no viikon päästä olen Eiffel-tornin katveessa jälleen, että ei se kovin pitkäaikaiseksi paluuksi jää...

Turhaa stressiä Pariisin ohjelmasta ei otettu ja tavoitteena ainoastaan oli syödä ja juoda hyvin sekä nauttia toisen läheisyydestä puolentoista kuukauden erossaolon jälkeen. Tavoitteet ja odotukset täyttyivät reilusti, löydettiin ihania ravintoloita, kuljettiin kaduilla ja poikettiin ihaniin kahviloihin. Aamulla nukuttiin pitkään ja unohdettiin muu elämä hetkeksi. Piirrätettiin kuva meistä Montmartrella, syötiin Eiffel-tornin juurella ja katsottiin ikimuistoinen sirkusesitys Montparnasella.

Sää ei lähtöpäivänä torstaina oikein suosinut ja aamulla sai jännittää kulkevatko bussit lumisateen vuoksi, mutta perille lumiseen Pariisiin saavuin kuitenkin ajoissa ottamaan Anssia vastaan. Samalla selvisi, että Charles de Gaullen lentoasemalla on kolme terminaalia ja niiden välillä kulkee ratikan tyyppinen sukkula. Pienen etsiskelyn jälkeen ehdin ennen Anssia oikeaan terminaaliin ja jälleennäkemisen riemu pitkän erossaolon jälkeen oli ylitsevuotava.

Gare du Nordilla pyörimisen jälkeen (ei ihan hoksattu lippusysteemiä ensin) päästiin hotellille, joka osoittautui ihan mukiinmeneväksi, vaikka 3 tähdestä päätellen odotimmekin ehkä asteen tyylikkäämpää. Mutta se ei kyllä olo haitannut! Perjantaiaamuna sähköjä ei ollut tuntikausiin koko korttelissa kaapelirikon vuoksi ja vesi suihkussa oli melkoisen viileää, mutta muuta valittamista ei löytynyt.

Ekana iltana käytiin Notre-Damen tienoilla syömässä ja löydettiin ihan tunnelmallinen paikka. Perjantaina ohjelmassa oli Montmartren aukion ja Eiffel-tornin tarkistaminen, vaikka ylös ei noustukaan. Champs-Elyséen liepeillä vietettiin sitten ilta ja myöhemmin tutustuttiin vielä paikalliseen yöelämään. Lauantaina shoppailtiin hieman Galeries-Lafayettessä ja ruuhka oli valtaisa. Stockmanilla voi ehkä Hullujen päivien tai joulusesongin aikaa kokea jotain saman tyylistä, mutta tunnelmasta todellakin huomasi olevansa suurkaupungissa. Suosittelen jättämään shoppailut täällä arkipäiviin, niin aika ei mene kanssaihmisten väistelemiseen... Ylpeydekseni voin mainita, että itse en ostanut mitään, Anssi löysi laukun ja takin.

Sunnuntaina pyörittiin Montparnassella ja latinalaiskorttelissa. Illalla ystävänpäivän kunniaksi mentiin katsomaan spektaakkeli, joka oli sekoitus uutta sirkusta, varietee-teatteria ja kabareeta. Ja esitys oli kyllä todellakin mykistävä. Ohjelmassa vuorottelivat komedialliset esitykset ja upeat akrobatianumerot. Ilokseni akrobaatit olivat pääosin miehiä ilman paitaa ja täytyy myöntää, että sellaisia vartaloita ei ihan joka päivä tule vastaan. Anssia hieman lohdutti nainen, joka hävitti pieniä liinoja ja samalla riisui itsensä täysin alasti (siis ilkosilleen). Paljon muutakin nähtiin eikä jalkoja kyllä painanut yhtään koko kaksituntisen aikana, vaikka halpispaikkamme tarkoittivatkin sitä, että seisoimme koko ajan. Romanttisen illan kruunasi illallinen Eiffel-tornin juurella ja sen valoshow.

Viikonloppu oli siis oikein onnistunut. Nyt on vaan haikeat fiilikset, kun kahteen kuukauteen ei näillä näkymin rakkaan kanssa nähdä, seuraavan kerran vasta huhtikuun loppupuolella. Se onkin sitten vähän pidempi pätkä ja kotiinpaluuseeni on siitä vain pari viikkoa. Tietokoneeni webcam ei suostu toimimaan eikä Skypen kautta siis voi soitella videopuheluita niin, että Anssikin näkisi minut. Pitänee joku korjaamo etsiä tai ostaa irtokamera, muuten ikävä kasvaa sietämättömäksi.

Nyt on sitten muutaman päivän tiukka opiskelurutistus edessä ennen lomaviikkoa. Lauantaina on ohjelmassa excursio vanhaa linnaa tutkailemaan ja sunnuntaina palaan jälleen Pariisiin neljäksi päiväksi, kun äiti tulee kaverinsa kanssa minua moikkaamaan. Siihen kaupunkiin ei kyllä kyllästy!

Nantes

Kuluneella viikolla on ollut niin paljon tekemistä, että en ole blogiakaan saanut kirjoitettua. Tärkein uutinen lienee, että selvittiin kuin ihmeen kaupalla auton hukuttamisesta eikä lisämaksuja tullut kuin muutamista ylimääräisistä kilometreistä. Ilmeisesti auton tarkastus ei ihan perusteellinen vuokrauksen jäljiltä ole! Kyllä pelotti pari päivää, olipa ehkä meikäläisen ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun autoa täällä vuokraan.

Muuten viikko meni opiskellessa ja ulkoillessa (baareissa). Kielikurssit alkoivat ja niissä on jonkin verran hommaa. Kirjoituskurssia varten pitää kirjoittaa uusi aine joka viikko ja suullista ajatellen täytyy opetella sanastoa. Mutta jospa tässä jotain oppisikin! Nytkin vaan jotenkin enemmän kiinnostuin tämän blogin kirjoittamisesta kuin aineen mietiskelystä, kun ensin vähän kielioppikirjastani selailin ainetta varten. Useamman tunnin vietin viikon mittaan myös kirjastossa kauppatieteitä opiskellen, että edes jotenkin pysyisi perässä siitä mitä kursseilla puhutaan.

Viikkorytmi muodostuu ihan hyväksi, kun maanantaista torstaihin on koulua kuuteen tai kahdeksaan asti illalla ja sit perjantaista sunnuntaihin on vapaata. Kun hyppytunnit käyttää opiskeluun viikolla, niin voi sit hyvällä omallatunnolla ottaa vähän rennommin viikonlopun! Alennusmyynnitkin loppuivat tähän viikkoon, niin jospa sitä malttais vähän paremmin pysyä kaupoista loitolla ja käyttää ajan ennemmin opittujen asioiden sisäistämiseen.

Kielikurssien jälkeen käytiin tiistaina ja keskiviikkona baareissa istuskelemassa, mutta kun vika bussi viikolla lähtee puoli yhdeltä, niin nukkumaan selvisi kuitenkin aina suhteellisen järkevään aikaan. Tiistaina oli Erasmus-opiskelijoiden ilta eräässä salsabaarissa ja siellähän pääsi ihan tanssimaankin. Itsellä ei tietenkään mitään hajua ollut askeleista, mutta kun viejät olivat niin taitavia, niin ajoittain saattoi itsekin kuvitella tanssivansa. Alennuksesta ostettu paita ainakin ratkesi olkapään saumasta illan aikana, joten ilmeisen vauhdikasta oli meininki ajoittain :) Mutta ehkä sitä itsekin oppii pikkuhiljaa tanssimaan, jos tulee useammin käytyä. Ainakin paljon hauskempaa oli kuin salsatunnilla, jossa miehilläkään ei ollut mitään hajua askeleista.

Perjantai-ilta ja lauantai vietettiin tamperelaistytön kanssa Nantesissa, joka on junalla reilun tunnin päässä Rennesistä ja rannikon läheisyydessä. Kuulemma Ranskan kuudenneksi suurin kaupunkin heti Bordeauxin jälkeen (lähikunnat mukaanlukien reilut puoli miljoonaa asukasta). Meikäläiseen iski flunssa melkoisen voimakkaasti juuri sopivasti reissulle, joten en ihan täydessä terässäni ollut kaupungin tutkailua ajatellen. Mutta hyvän käsityksen ehti kaupungista kuitenkin saamaan! Perjantaina vaelleltiin satunnaisesti kaupungilla ja käytiin tosi kivassa ravintolassa syömässä. Noin 25 €/nokka saatiin kolmen ruokalajin todella maukas illallinen viineineen, joten kalliskaan ei ollut. Kauppoja on kaupungissa vielä enemmän kuin Rennesissä, mutta (onneksi) niihin ei juuri ollut aikaa tutustua. Lauantaina tutustuttiin Nantesin linnaan, joka toimii nykyään museona, useampaan upeaan kirkkoon sekä Loire-jokeen. Loiren alue oli melkoinen pettymys, jokea ei oikein olla osattu hyödyntää maisemoinnissa. Kaupunki ei muutenkaan ydinkeskustan ulkopuolella ole mitenkään erityisen kaunis. Rennes on paljon mukavampi! Löytyy Nantesistakin silti toki paljon upeita yksityiskohtia, ei siellä vierailu hukkaan mene.

Nyt ohjelmassa on sitten flunssan parantelua ja esseen kirjoitus liittyen mielipiteisiini maahanmuutosta. Ihan varma en ole tehtävänannosta, kun opettaja ei ilmeisesti osaa käyttää tietokonetta ja hänen jakamansa paperit on kirjoitettu käsin hieman epäselvällä käsialalla. Mutta jospa se selkenisi, kun hieman oppii hieroglyfejä tulkitsemaan! Lupauduin myös kirjoittamaan artikkelin ylioppilaskunnan lehteen liittyen vaihtooni täällä ja sitä pitäis hahmotella. Onneksi voi flunssan vedoten vaan maata sisällä eikä tarvitse miettiä urheilua :)

Torstaihin mennessä olen päättänyt parantua täysin, sillä rakas tulee silloin Pariisiin! Ei malttais kyllä millään odottaa, kun yli kuukauteen ei olla nähty. Tulee varmasti ihana pidennetty viikonloppu, kun ystävänpäiväkin sattuu sopivasti sunnuntaille <3

Ja niin tuli autosta sukellusvene...

Eilinen upea retkemme Mont Saint-Michelille ja Saint Maloon sai melkoisen hurjan käänteen, kun löysimme automme parkkipaikan sijaan merestä. Auto sinänsä ei ollut liikkunut minnekään, mutta reilussa kahdessa tunnissa meri oli noussut arviolta 2-3 metriä ja parkkipaikka muuttunut melkoisen märäksi.

Tarina alkoi auton vuokrauksella quebecilaisen ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Sunnuntaina ainoa auki oleva autovuokraamo sijaitsi lentokentällä, joten ensitöiksemme matkustimme sinne bussilla autoa vuokraamaan. Se vuokrattiin minun nimelläni, koska eurooppalaiselle se oli helpompaa kuin kanadalaisille. Auringonpaisteessa sitten lähdettiin ajelemaan kohti rannikkoa ja Mont Saint-Micheliä n. 1,5 tunnin ajon päässä. Se on Pariisin jälkeen Ranskan vierailluin turistinähtävyys, upea pieni luostarisaari. Sen erottaa jo kaukaa katedraalin kurotellessa kohti korkeuksia ja sen vaikuttavuus saa haukkomaan henkeä. Rakentaminen on aloitettu noin 700-luvulla ja saatettu korjaustöitä lukuunottamatta päätökseen siinä 1400-luvun paikkeilla, joten mikään modernin arkkitehtuurin helmi ei ole kyseessä. Saari on Unescon maailmanperintölistalla ja yksi maailman ihmeistä. Reilut 3 miljoonaa vuosittaista turistia ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä sielläkin ja ainoan kunnon kujan (mitään autolla ajettavia katuja siellä ei kyllä ole) varrella on pelkästään turistirihkamaputiikkeja ja ylihintaisia ravintoloita sekä pari hotellia. Rakennukset ovat silti säilyneet hyvin ja ikiaikaisuus huokuu joka puolelta. Kylässä myös asuu vielä pysyvästi muutamia ihmisiä, vaikkakin he ovat katoamassa. Itse katedraali ja luostari sijaitsevat kolmessa kerroksessa vuoren huipulla. Kaksi alempaa kerrosta on itse asiassa rakennettu vuoren ympärille ja vain ylin on yhtenäinen tila eli katedraali. Munkit ovat jättäneet paikan jo ajat sitten, mutta kirkossa toimitetaan ilmeisesti kirkonmenoja edelleen. Picasaan päivittelen parhaita otoksia päivästä ennemmin tai myöhemmin.

Jätimme saaren hyvissä ajoin ennen vuorovettä, joka peittää parkkipaikan klo 18.30 jälkeen ja "saapuu hevosten lailla" eli todella nopeasti. Ajattelimme käyttää loppupäivän Saint-Malossa, joka on melko kuuluisa rannikkokaupunki eikä kovinkaan kaukana Mont Saint-Michelistä ja jonka ohitimme jo edellisen viikon sumuisella excursiollamme. Matkalla tutustuimme vanhaan tuulimyllyyn ja keksikauppaan sekä pikaisesti myös Dol-de-Bretagnen pikkukaupunkiin, jossa tuli piipahdettua jo edellisellä reissulla. Saint-Malossa parkkeerasimme muiden autojen tavoin mereen johtavalle liuskalle, jonka edessä kylläkin oli pysäköinti kielletty -merkki. Tässä vaiheessa meri oli vielä ainakin 20 metrin päässä autosta. Tutustuimme viereisen tivolin kieputuslaitteeseen ja kaupungin keskustaan sekä kävimme crepperiessä syömässä kimpassa yhden letun suolaisella täytteellä sekä kaakaolla lämmittelemässä, koska auringosta huolimatta lämpötila oli lähellä nollaa. Lettuja syödään täällä muuten joka paikassa, sekä suolaisella täytteellä pääruokana että makealla jälkkärinä, noin niinkuin sivuhuomautuksena.

Tämän noin pari tuntia kestäneen reissumme päätteeksi löysimme poliisiauton oman automme läheisyydestä. Koska se oli kuitenkin kielletyllä paikalla, emme ensin aikoneet edes mennä auton luo ja ilmaista, että me olemme sen haltijoita. Mieshenkilö seurueessamme liikahti kuitenkin hyvin nopeasti, kun sattui vilkaisemaan auton suuntaan ja huomasi sen tilanteessa, johon kertomukseni alussa viittasin. Vettä oli siis auton kohdalla hyvinkin puoli metriä ja tilanne vaikutti heikolta. Luojan kiitos se kuitenkin käynnistyi ja vedestä nousi kovin surullisen oloinen ajoneuvo vettä valuen. Aplodit se kuitenkin sai tilannetta seuranneelta yleisöltä. Tässä välissä mainittakoon, että viereisen auton kohdalla tilanne oli vielä surkeampi, sillä se oli jäänyt täysin veden alle. Lisädraamaa tilanteeseen toivat hätävilkut, jotka jostakin syystä olivat autossa päällä ja välkehtivät veden alla. Auton omisti nuorehko pariskunta, joka lamaantuneina lapsensa kanssa katsoi autoa, jota ei enää millään voinut pelastaa. Turisteja varmasti kuten mekin.

Me siis saimme kuitenkin automme kuivemmalle alueelle ja tilanne oli se, että vettä oli lattialla joka paikassa ja toiselta puolelta myös takapenkki oli kastunut. Eipä ole ennen auton ovea aukaistessa saanut vettä jaloilleen. Takakontti sen sijaan oli kuiva, kun sitä ei oltu avattu. Äyskäröimme sitten parhaamme mukaan vedet pois pakasterasian ja muovipussien avulla. Poliiseilla oli tilanteeseemme melkoisen yllättävä asenne, he nimittäin yrittivät parhaansa mukaan neuvoa meitä auton kuivaamisessa ja siinä, miten emme jää tekosistamme kiinni vuokrafirmalle. Parkkisakoista ei tietoakaan. Nyt tiedämme, että Saint-Malossa on Euroopan voimakkain vuorovesi ja se kyllä nousi jatkuvasti vielä autoa kuivatessammekin. Autoa ei varmaankaan olisi enää voinut pelastaa millään konstilla, jos olisimme saapuneet paikalle 10 minuuttia myöhemmin. Toisaalta 10 minuuttia aiemmin se oli tuskin ollenkaan vedessä. Ottakaa siis opiksenne, jos joskus aiotte Ranskan pohjoisrannikolla liikkua!

Suunnitelmamme oli sitten se, että tulimme asunnollemme ja kuivasimme pyyhkein auton lattian ja kastuneen penkin niin hyvin kuin mahdollista. Vettä tahtoi kuitenkin nousta pohjan rakosista koko ajan sen verran, että melkoisen epätoivoinen tehtävä se oli. Miksi ei ole keksitty autokuivureita? Olisi ollut nimittäin käyttöä eilen. Auto piti myös palauttaa viimeistään klo 22.30 ja kun onnettomuutemme sattui seitsemän aikaan, niin ei täydestä lämmitystehosta ja tuulettamisesta huolimatta lattiaa mitenkään saatu  kuivaksi. Merivesi ei myöskään ole ihan hajutonta.

Tänään olen sitten kauhulla odotellut puhelua ja selvitysvaatimuksia auton tilasta. Sitä ei onneksi ole tähän mennessä kuulunut, joten on mahdollista, niin epätodennäköiseltä kuin se vaikuttaakin, että selvisimme tilanteesta kuin koirat veräjästä. Muuten 193 euron päivävuokra nousee nopeasti 390 euroon. Toisaalta ei jälkimmäinenkään summa paljoa ole verrattuna siihen, miten suurta vahinkoa autolle todella aiheutimme, sillä koroosio iskee siihen varmasti huomattavan nopeasti. Vakuutus tietysti kuului vuokraan, joten toivotaan sen korvaavan vahingot. Vielä inhottavampaa olisi kuitenkin löytää oma autonsa merestä leikkimästä sukellusvenettä, joten hyvä lopulta näin.

Ja ai niin, onnistuin autossa kotimatkalla pudottamaan puhelimeni lattialla laajenneeseen uima-altaaseen ja niinpä olen joutunut tekemään surutyötä pitkäaikaisen kumppanin menetyksen vuoksi. Olin tosin aikonut vaihtaa uuteen joka tapauksessa täältä kotiuduttuani, joten vahinko ei ole rahallinen, mutta kaikki puhelinnumerot katosivat puhelimen myötä. Eli ystävällisesti laitelkaa mulle viestejä, niin saan numerot takaisin! SIM-kortti toimii kyllä ja onneksi mulla on toinen puhelin mukanani. Se toimi tähän asti vain ranskalaisena puhelimenani, mutta tuli kahta tärkeämmäksi nyt. Rakas avomieheni tuo minulle toisen luurin ensi viikolla mukanaan, joten sitten loppuu kahden kortin kanssa sählääminen. Läheisimmältäni ei tosin hirveästi herunut tukea eilen auto-onnettomuuden jälkeen, mutta saipahan toinen ainakin hyvät naurut tappiollisen jääkiekkopelin päälle!