Ja niin tuli autosta sukellusvene...

Eilinen upea retkemme Mont Saint-Michelille ja Saint Maloon sai melkoisen hurjan käänteen, kun löysimme automme parkkipaikan sijaan merestä. Auto sinänsä ei ollut liikkunut minnekään, mutta reilussa kahdessa tunnissa meri oli noussut arviolta 2-3 metriä ja parkkipaikka muuttunut melkoisen märäksi.

Tarina alkoi auton vuokrauksella quebecilaisen ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Sunnuntaina ainoa auki oleva autovuokraamo sijaitsi lentokentällä, joten ensitöiksemme matkustimme sinne bussilla autoa vuokraamaan. Se vuokrattiin minun nimelläni, koska eurooppalaiselle se oli helpompaa kuin kanadalaisille. Auringonpaisteessa sitten lähdettiin ajelemaan kohti rannikkoa ja Mont Saint-Micheliä n. 1,5 tunnin ajon päässä. Se on Pariisin jälkeen Ranskan vierailluin turistinähtävyys, upea pieni luostarisaari. Sen erottaa jo kaukaa katedraalin kurotellessa kohti korkeuksia ja sen vaikuttavuus saa haukkomaan henkeä. Rakentaminen on aloitettu noin 700-luvulla ja saatettu korjaustöitä lukuunottamatta päätökseen siinä 1400-luvun paikkeilla, joten mikään modernin arkkitehtuurin helmi ei ole kyseessä. Saari on Unescon maailmanperintölistalla ja yksi maailman ihmeistä. Reilut 3 miljoonaa vuosittaista turistia ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä sielläkin ja ainoan kunnon kujan (mitään autolla ajettavia katuja siellä ei kyllä ole) varrella on pelkästään turistirihkamaputiikkeja ja ylihintaisia ravintoloita sekä pari hotellia. Rakennukset ovat silti säilyneet hyvin ja ikiaikaisuus huokuu joka puolelta. Kylässä myös asuu vielä pysyvästi muutamia ihmisiä, vaikkakin he ovat katoamassa. Itse katedraali ja luostari sijaitsevat kolmessa kerroksessa vuoren huipulla. Kaksi alempaa kerrosta on itse asiassa rakennettu vuoren ympärille ja vain ylin on yhtenäinen tila eli katedraali. Munkit ovat jättäneet paikan jo ajat sitten, mutta kirkossa toimitetaan ilmeisesti kirkonmenoja edelleen. Picasaan päivittelen parhaita otoksia päivästä ennemmin tai myöhemmin.

Jätimme saaren hyvissä ajoin ennen vuorovettä, joka peittää parkkipaikan klo 18.30 jälkeen ja "saapuu hevosten lailla" eli todella nopeasti. Ajattelimme käyttää loppupäivän Saint-Malossa, joka on melko kuuluisa rannikkokaupunki eikä kovinkaan kaukana Mont Saint-Michelistä ja jonka ohitimme jo edellisen viikon sumuisella excursiollamme. Matkalla tutustuimme vanhaan tuulimyllyyn ja keksikauppaan sekä pikaisesti myös Dol-de-Bretagnen pikkukaupunkiin, jossa tuli piipahdettua jo edellisellä reissulla. Saint-Malossa parkkeerasimme muiden autojen tavoin mereen johtavalle liuskalle, jonka edessä kylläkin oli pysäköinti kielletty -merkki. Tässä vaiheessa meri oli vielä ainakin 20 metrin päässä autosta. Tutustuimme viereisen tivolin kieputuslaitteeseen ja kaupungin keskustaan sekä kävimme crepperiessä syömässä kimpassa yhden letun suolaisella täytteellä sekä kaakaolla lämmittelemässä, koska auringosta huolimatta lämpötila oli lähellä nollaa. Lettuja syödään täällä muuten joka paikassa, sekä suolaisella täytteellä pääruokana että makealla jälkkärinä, noin niinkuin sivuhuomautuksena.

Tämän noin pari tuntia kestäneen reissumme päätteeksi löysimme poliisiauton oman automme läheisyydestä. Koska se oli kuitenkin kielletyllä paikalla, emme ensin aikoneet edes mennä auton luo ja ilmaista, että me olemme sen haltijoita. Mieshenkilö seurueessamme liikahti kuitenkin hyvin nopeasti, kun sattui vilkaisemaan auton suuntaan ja huomasi sen tilanteessa, johon kertomukseni alussa viittasin. Vettä oli siis auton kohdalla hyvinkin puoli metriä ja tilanne vaikutti heikolta. Luojan kiitos se kuitenkin käynnistyi ja vedestä nousi kovin surullisen oloinen ajoneuvo vettä valuen. Aplodit se kuitenkin sai tilannetta seuranneelta yleisöltä. Tässä välissä mainittakoon, että viereisen auton kohdalla tilanne oli vielä surkeampi, sillä se oli jäänyt täysin veden alle. Lisädraamaa tilanteeseen toivat hätävilkut, jotka jostakin syystä olivat autossa päällä ja välkehtivät veden alla. Auton omisti nuorehko pariskunta, joka lamaantuneina lapsensa kanssa katsoi autoa, jota ei enää millään voinut pelastaa. Turisteja varmasti kuten mekin.

Me siis saimme kuitenkin automme kuivemmalle alueelle ja tilanne oli se, että vettä oli lattialla joka paikassa ja toiselta puolelta myös takapenkki oli kastunut. Eipä ole ennen auton ovea aukaistessa saanut vettä jaloilleen. Takakontti sen sijaan oli kuiva, kun sitä ei oltu avattu. Äyskäröimme sitten parhaamme mukaan vedet pois pakasterasian ja muovipussien avulla. Poliiseilla oli tilanteeseemme melkoisen yllättävä asenne, he nimittäin yrittivät parhaansa mukaan neuvoa meitä auton kuivaamisessa ja siinä, miten emme jää tekosistamme kiinni vuokrafirmalle. Parkkisakoista ei tietoakaan. Nyt tiedämme, että Saint-Malossa on Euroopan voimakkain vuorovesi ja se kyllä nousi jatkuvasti vielä autoa kuivatessammekin. Autoa ei varmaankaan olisi enää voinut pelastaa millään konstilla, jos olisimme saapuneet paikalle 10 minuuttia myöhemmin. Toisaalta 10 minuuttia aiemmin se oli tuskin ollenkaan vedessä. Ottakaa siis opiksenne, jos joskus aiotte Ranskan pohjoisrannikolla liikkua!

Suunnitelmamme oli sitten se, että tulimme asunnollemme ja kuivasimme pyyhkein auton lattian ja kastuneen penkin niin hyvin kuin mahdollista. Vettä tahtoi kuitenkin nousta pohjan rakosista koko ajan sen verran, että melkoisen epätoivoinen tehtävä se oli. Miksi ei ole keksitty autokuivureita? Olisi ollut nimittäin käyttöä eilen. Auto piti myös palauttaa viimeistään klo 22.30 ja kun onnettomuutemme sattui seitsemän aikaan, niin ei täydestä lämmitystehosta ja tuulettamisesta huolimatta lattiaa mitenkään saatu  kuivaksi. Merivesi ei myöskään ole ihan hajutonta.

Tänään olen sitten kauhulla odotellut puhelua ja selvitysvaatimuksia auton tilasta. Sitä ei onneksi ole tähän mennessä kuulunut, joten on mahdollista, niin epätodennäköiseltä kuin se vaikuttaakin, että selvisimme tilanteesta kuin koirat veräjästä. Muuten 193 euron päivävuokra nousee nopeasti 390 euroon. Toisaalta ei jälkimmäinenkään summa paljoa ole verrattuna siihen, miten suurta vahinkoa autolle todella aiheutimme, sillä koroosio iskee siihen varmasti huomattavan nopeasti. Vakuutus tietysti kuului vuokraan, joten toivotaan sen korvaavan vahingot. Vielä inhottavampaa olisi kuitenkin löytää oma autonsa merestä leikkimästä sukellusvenettä, joten hyvä lopulta näin.

Ja ai niin, onnistuin autossa kotimatkalla pudottamaan puhelimeni lattialla laajenneeseen uima-altaaseen ja niinpä olen joutunut tekemään surutyötä pitkäaikaisen kumppanin menetyksen vuoksi. Olin tosin aikonut vaihtaa uuteen joka tapauksessa täältä kotiuduttuani, joten vahinko ei ole rahallinen, mutta kaikki puhelinnumerot katosivat puhelimen myötä. Eli ystävällisesti laitelkaa mulle viestejä, niin saan numerot takaisin! SIM-kortti toimii kyllä ja onneksi mulla on toinen puhelin mukanani. Se toimi tähän asti vain ranskalaisena puhelimenani, mutta tuli kahta tärkeämmäksi nyt. Rakas avomieheni tuo minulle toisen luurin ensi viikolla mukanaan, joten sitten loppuu kahden kortin kanssa sählääminen. Läheisimmältäni ei tosin hirveästi herunut tukea eilen auto-onnettomuuden jälkeen, mutta saipahan toinen ainakin hyvät naurut tappiollisen jääkiekkopelin päälle!